tiistai 18. marraskuuta 2014

Suomalainen osaaminen arvossaan rekrytointimarkkinoilla - vai onko sittenkään?

Kirjoitin organisaatiokulttuurin ja työnhakijan yhteensovittamisesta pari viikkoa sitten. Sain palautetta eräältä lukijalta, joka oli kohdannut paluumuuttajana työllistymisen vaikeuksia osin juuri organisaatiokulttuuritekijöihin liittyen. Hän pohdiskeli, tunnistavatko suomalaiset yritykset oman organisaatiokulttuurinsa, jotta osaisivat peilata työnhakijaa siihen. Toisaalta hän pohdiskeli myös sitä, onko yrityskulttuuri sellainen, johon työnhakijan täytyy pystyä mukautumaan, eikö yrityskulttuuri voisi myös kehittyä eteenpäin uuden työntekijän myötä. Kävimme tästä aiheesta itse asiassa puhelimitse keskustelua ja aihe on varsin moniulotteinen. Palaan siihen myöhemmin toisessa kirjoituksessa.

Päädyimme kuitenkin keskustelemaan enemmänkin paluumuuttajan työllistymisen haasteista ja sain mahdollisuuden lähettää hänen kauttaan yhteydenottopyynnön paluumuuttajien verkostoon. Pyysin paluumuuttajilta kertomuksia heidän kokemuksistaan Suomeen työllistymisestään. Sain yhteydenottoja ja kokemuksia, joita tässä tekstissäni avaan.

Olen kouluttanut rekrytointiprosesseista vuosia ja kouluttajan esittelytekstissäni kerron olevani ennakkoluulottoman rekrytoinnin vannoutunut puolestapuhuja. Ikään, sukupuoleen, etniseen taustaan ym. liittyvät henkilövalinnat saavat minut näkemään punaista. Siksi koin, että minun on tartuttava tähän aiheeseen, sillä saamani tarinat vetivät hiljaisiksi.

Hmmm...olet ollut ulkomailla, etkö pärjännyt siellä, kun haet Suomesta töitä?


Erään henkilön kokemuksia Suomeen paluustaan:

"Syksyllä 2004 aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa tavoitteena laajentaa koulutuspohjaa, koska tiesin jo etukäteen ettei Suomessa reaaliosaamisella ole työnsaannissa (ylemmät toimihenkilöt) paljonkaan merkitystä vaan tittelit ja paperit ratkaisevat. 

En kuitenkaan pystynyt puolta vuotta kauempaa istumaan koulussa likimain "turhaan", koska suurin osa näistä luennoitsijoista ja lehtoreista olivat aivan ulkona nykymaailmasta ja mitä globalisaatio tuo tullessaan. Vanhoista kirjoista opetettiin asioita, jotka eivät muualla maailmassa enää toimi. Kerran korjatessani erästä luennoitsijaa markkinoinnin käsitteistä, sain vastaukseksi "Mitä sinä niistä tiedät kun olet ollut poissa sivistyksestä niin kauan?". Päätin hakea töitä.

Mutta, minähän olin paluumuuttaja ja minulla ei ollut "mitään näyttöä". Siis juuri näin, mikään ulkomailla tehty ja saavutettu ei ollut Suomessa näyttöä. Lopulta tein todella riskialttiin ratkaisun, jossa otin eräästä yrityksestä vastaan sijaisen työn vain EUR 1800 kuukausipalkalla, eli noin kolmanneksella aikaisemmista tuloistani. Tämä kaiken muun käänteisen kulttuurishokin päälle koetteli sietokyvyn rajoja."

Tämä henkilö sai seuraavanlaista palautetta työpaikkoja hakiessaan:

- ei ollut todellista näyttöä, kun ei siihen voida laskea yrittäjyyttä/partneriutta "kehitysmaassa"
- kokemus oli liian hajanaista, monta eri toimialaa, eihän tuolla yhdistelmällä voi osata mitään hyvin
- suomalainen korkeakoulututkinto puuttuu, eikä ilman sellaista ihminen voi osata asioita, joita olin jo tehnyt
- myöskään 10 vuoden kokemus Suomessa ei kelvannut kaikille, koska se oli "väärältä" toimialalta
- eräs haastattelija sanoi suoraan, "sinulla on liian rohkeita ajatuksia"

Toinen henkilö kirjoitti minulle seuraavaa:

"Olen asiakaspalvelun rautainen (tai rautahermoinen) ammattilainen liiketoiminnan johtaminen tutkinnolla varustettuna. Lisänä löytyy sihteerin ammattitutkinto ja yhteensä 12 vuotta työkokemusta asiakaspalvelusta, myynnistä, markkinoinnista, tilaustenkäsittelystä ja erityyppisten yritysten toiminnan ylläpitämisestä. 

Luulin, että kokemukseni ja koulutukseni lisäksi työkokemus Lontoosta avaisi ovia helpommin. En osannut odottaa sitä Suomessa parhaillaankin vallitsevaa muutosvastaisuutta, muukalaisvastaisuutta ja sukupuolisyrjintää. Minulta kysyttiin joka ikisessä haastattelussa suhdestatustani ja lasten hankkimissuunnitelmia! Yhdestäkään haastattelusta en saanut pyynnöistäni huolimatta palautetta, minkä vuoksi en tiennyt, missä voisin seuraavalla hakemisella parantaa. Useasti sain kuulla, että paikkaan, johon olisin omasta mielestäni ollut erinomainen, oli valittu miespuolinen yliopistotutkinnon omaava henkilö. Monissa näistä tapauksista hakemani paikka oli melko pian uudelleen avoinna...

Tunnustan, että olen erittäin epäsuomalainen tyyppi: kovaääninen, pidän itsestäni meteliä, pyrin olemaan aina iloinen ja löytämään asioista positiivisen puolen. Vain Suomessa olen saanut kommenttia siitä, että hymyilen liikaa. Olen nyt muuttanut toiseen maahan, saanut sieltä töitä, ja siellä positiivisuuteni on tuonut minulle mahtavan verkoston ystäviä ja kontakteja työelämässä, ja tietysti myös paljon kommentteja "You can't be Finnish!". Olen alkanut ottaa nämä kommentit kohteliaisuutena."



Mikä oli yhteistä näille kertomuksille? 


  • Erinomainen koulutustausta, kaikilla kotimainen tai ulkomailta hankittu alempi tai ylempi korkeakoulututkinto, osalla jopa useampi tutkinto
  • Työkokemusta maailmalla, suurissa kaupungeissa, monikulttuurisissa yrityksissä, vaativissa tehtävissä
  • Loistava kielitaito
  • Syntyneet ja kasvaneet Suomessa
  • Rohkeutta, päättäväisyyttä, innostusta ja halu työskennellä Suomessa
Ja edellä mainittujen lisäksi seuraavat kokemukset:
  • kokemus "väärältä toimialalta"
  • ulkomailla hankitun työkokemuksen väheksyminen ja mitätöinti
  • ulkomailla vietettyjen vuosien tulkitseminen epämääräisiksi ajoiksi, ja sen perusteella todettu näyttöjen puuttuminen
  • liian rohkeita ajatuksia ja näkemyksiä

Lopputuloksena kukaan näistä henkilöistä ei ole halunnut jäädä työttömäksi Suomeen. Yritettyään työllistyä useamman vuoden ajan Suomessa turhaan he ovat päätyneet palaamaan takaisin ulkomaille ja ovat työllistyneet nopeasti osaamistaan vastaaviin tehtäviin.  

Suomen Akatemia teki vuonna 2011 kyselytutkimuksen aiheena "Työntekijänä Euroopassa". Tutkimus oli osa Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus -tutkimusohjelmaa. Kyselytutkimuksen mukaan vastaajat olivat tyytyväisiä työtehtäviin ja asemaan ulkomaisilla työmarkkinoilla. Vastaajista 70 % ilmoitti saavansa parempaa palkkaa kuin Suomessa, 79 % oli koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Lisäksi 77 % arvioi tutkintonsa ja 82 % aikaisemman työkokemuksensa arvon tulevan oikein tunnustetuksi kohdemaan työmarkkinoilla. Vastaajat eivät pitäneet paluumuuttoa Suomeen kovin todennäköisenä. Suomen sulkeutuneet ja pienet työmarkkinat koettiin esteenä paluulle varsinkin silloin, kun puoliso on ulkomaalainen.

”Osa vastaajista kertoi paluun olevan vaikeaa siksi, että suomalaiset työnantajat eivät tunnu arvostavan ulkomaalaisia tutkintoja tai työkokemusta ulkomailta. Yllättävän monet näistä koulutetuista, kielitaitoisista ja kansainvälisistä suomalaisista raportoivatkin syrjintäkokemuksista nimenomaan Suomen työmarkkinoilla”, tutkija Saara Koikkalainen Lapin yliopistosta kertoo.

Tervetuloa meille töihin!


Eräs kokemuksiaan jakanut tiivistää mielestäni hyvin paluumuuttajan vahvuudet seuraavasti:

"On todella uskomatonta, että suomalaisella yrityselämällä on varaa jättää käyttämättä niitä voimavaroja, jotka pystyisivät kehittämään ja turvaamaan vientiämme, eli ns. ulkosuomalaisia ja paluumuuttajia. Vain henkilökohtaisten kokemusten, suhteiden ja läsnäolon kautta syntyy aito kansainvälisyys ja vientimarkkinoinnin - kuin myös ostamisen - perusta. 

He ymmärtävät niin suomalaiset tavat ja kulttuurin kuin myös kohdemaansa vastaavat. Sen sijaan, että heidät käsitettäisiin mahdollisuutena, heidät usein luokitellaankin uhaksi tai riskiksi.

Usein paluumuuttajilla on kokemustensa kautta erilaisia ajattelu- ja työtapoja verrattuna suomalaisiin. Harvoin, jos koskaan, rekrytoija käsittää, että nämä tavat voisivat tuoda positiivista uutta ja toimivaa, puhumattakaan suhdeverkostosta ja tietämyksestä muualla."

Osallistuin Nordic Business Forumiin syksyllä Helsingin Messukeskuksessa ja mieleeni jäi paneelikeskustelu, jossa haastateltiin nuoria loistavasti menestyneitä yrittäjiä useista eri maista, myös Suomesta. Se, mikä oli yhteistä näille nuorille, oli monipuolinen osaaminen, rohkeus tehdä ennakkoluulottomasti jotain uutta, kielitaito, into ja motivaatio tehdä työtä, yllättävää kyllä, he kaikki olivat jättäneet koulunsa kesken!

Pohdipa itseäsi rekrytoijana

Millaisten silmälasien läpi katselet hakijoita? Millä keinoilla pyrit tunnistamaan yrityksesi tarvitseman osaamisen? Rekrytointi ei ole helppoa, vaikka osa niin kuvittelee. Kristallipalloa meillä ei ole, tutkintotodistukset eivät kerro kaikkea, haastattelukin voi hämätä, jos et tunnista haastattelun kompastuskiviä.

ENNAKKOLUULOTTOMUUS

AVOIMUUS

UTELIAISUUS

Ennakkoluulottomuus, avoimuus, uteliaisuus ovat kaikki rekrytoijalle kullanarvoisia ominaisuuksia. Sen lisäksi on tärkeä tunnistaa, millainen osaaminen veisi yritystänne aidosti eteenpäin, ehkä toisi jotain kokonaan uutta kilpailuetua. Tulisiko se osaaminen ehkä kansainvälisen kokemuksen kautta?

Lopuksi vielä erään kertomuksensa lähettäneen terveiset yritysjohdolle, rekrytoijille ja konsulteille:

"Ne onnekkaat, jotka valitsette työnhakijoista haastatteluun ovat jokainen jollain tavalla, jossain asiassa erinomaisia ja täten he myös ansaitsevat kunnioittavaa kohtelua teiltä. Ette välttämättä pysty kuvittelemaan mitä työnhakija joutuu arjessaan käymään läpi, mutta siitä huolimatta heillä on täysi oikeus saada kunnon perustelut siitä miksi he eivät tulleet valituksi tiettyyn työhön. Palaute on ehdottoman tärkeää, koska vain sen avulla ihminen voi kehittyä. Lisäksi lopettakaa se numeroihin ja papereihin keskittyminen ja keskittykää mieluummin hakijoihin ihmisinä. Pyytäkää heitä näyttämään taitonsa kyseiseen työhön liittyen. Sillä tutkinnolla ei työelämässä ole loppujen lopuksi mitään väliä! Pala paperia ei kerro osaatko suhtautua työelämässä nopeasti muuttuviin tilanteisiin rakentavasti ja positiivisesti vai et."

4 kommenttia:

  1. Samoja kokemuksia olen kuullut monilta. Lehdistä lukee välillä, että Suomessa korkeakoulutettu ulkomaalainen ei pääse osaamistaa vaativiin hommiin. Positiivisesti voi todeta, että kyseessä ei ole rasismi, koska ulkomailla vuosia viettäneet suomalaiset saavat yhtäläisen kohtelun. Itse asun ja työskentelen yrittäjänä Kiinassa ja autan suomalaisia paikallisille markkinoille. Ei ole ikävä Suomeen työnhakuun :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Lasse kommentistasi. Sain itse asiassa yhteydenottoja myös ulkomaalaistaustaisilta henkilöiltä, joilla on ollut äärimmäisen haastavaa työllistyä Suomessa. Toivottavasti asenteet muuttuisivat vähitellen avarammiksi. Hieno kuulla, että sinä autat suomalaisia siellä Aasiassa. Tukea tarvitaan siellä suomalaisille, olisi hienoa myös, että tuki toimisi täällä Suomessa samalla tavalla. Hyvää syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hei Kirsi,

    En ole kokenut ulkomailla vietettyjen vuosieni vaikuttaneen suuntaan tai toiseen työnhaussa. Se mikä Suomessa korostuu voimakkaasti on toimialaan liittyvä koulutus ja kokemus - oli se sitten täällä tai muualla hankittua.

    Olen tavannut maailmalla paljon ihmisiä joiden koulutus ja työtehtävät ovat täysin eri aloilta. Tunnen matematiikanopettajan joka toimii myyntijohtajana, antropologin markkinointi tehtävissä pari esimerkkiä mainitakseni.

    Meillä Suomessa tälläinen koulutustaustan ja uran välinen eroavaisuus on todennäköisesti melko harvinaista. Työtehtäviin valitaan helposti se jolla on sopiva koulutustausta ja toimialakokemusta - se on ymmärrettävää, mutta olen miettinyt miksi näin on?

    Uskon, että työelämä voisi rikastua mikäli tehtäviä ei jaettaisi ainoastaan sopivan toimialakokemuksen mukaan vaan valittaisi ihmisiä myös erilaisilla taustoilla - heillä voisi olla aito "out of the box" näkemys asioista?

    Mielestäni monimuotoisuus on rikkaus - myös työelämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jouni kommentistasi! Hyvä kuulla myös toisenlainen kokemus Suomeen työllistymisestä! Olen samaa mieltä kanssasi, että koulutustaustan ja uran rakentuminen on hyvin henkilökohtaista ja eivät suoraan ole aina toisiinsa yhteydessä. Tietty turvallisuushakuisuus oletukseni mukaan on rekrytoijilla Suomessa korostuneempaa kansainvälisiin työmarkkinoihin verrattuna, jolloin rekrytoidaan ns. varma valinta. Siinä on toki puolensa, mutta jäädään ehkä myös vaille mainitsemaasi "out of the box" -näkemystä, jotka puolestaan ovat kullanarvoisia yritysten kehittymisen kannalta.

      Poista