torstai 7. elokuuta 2014

Tästä syystä työntekijät eivät sitoudu

Luin eräänä iltana ajatuksia ravistavaa artikkelia Suomen Kuvalehden verkkopalvelusta. Artikkelissa käsiteltiin köyhien oloja Suomessa, mutta sivuttiin montaa muutakin asiaa. Kirjoittaja hämmästeli sitä, että nykyisin ihmiset tuntuvat pitävän työnantajiaan vihollisena.


Ihmiset pitävät mieluummin kiinni omista oikeuksistaan kuin työnsä korkeasta laadusta ja yrityksen tai kunnan menestymisestä. Työnantaja on kuitenkin taho, jonka menestyksestä työntekijän työpaikka on riippuvainen. Jos yritys tai kunta ei pysty maksamaan palkkoja, työpaikka katoaa.

Työttömän tai köyhyysrajalla elävän pienyrittäjän näkökulmasta tuntuu kummalliselta, että säännöllistä kuukausipalkkaa nauttivat työntekijät vastustavat säästötoimenpiteitä ja lomautuksia, vaikka vaihtoehtona on irtisanomiset. Moni ilman työtä sinnittelevä taas olisi valmis ottamaan työpaikan vastaan alennetuillakin ehdoilla.

Mutta eihän asia tokikaan ole näin mustavalkoinen. Sitoutumattomuudelle ja omien oikeuksien äärimmäiselle ajamiselle on toki syynsä. Aiemmin yritykset ottivat vastuuta työntekijöistään: yritykset kantoivat riskin budjetoitua huonommasta taloudellisesta tuloksesta. Nykyisin riski ulkoistetaan työntekijöille. Kun yritys ei pääsekään budjetin mukaiseen tulostavoitteeseen, irtisanotaan tai lomautetaan henkilöstöä, jotta tilanne saadaan kauniimmaksi paperilla. 

Toisin sanoen työnantajakaan ei ole enää uskollinen työntekijöilleen. Minkälaisessa suhteessa vain toinen osapuoli haluaisi antaa parastaan ja olla sitoutunut? Ennen yritykset huolehtivat työntekijöistään, ehkä jopa heidän perheistään. 

Perheyrityksissä työntekijät arvostavat pitkäjänteisyyttä, hyvää tasapainoa työn ja perheen välillä sekä vahvaa yrityskulttuuria.

Perheyrityksissä usein työntekijöitä kohdellaan paremmin. IFERA:n eli International Family Enterprise Research Academyn julkaisemassa tutkimuksessa työntekijät arvostavat perheyrityksissä niiden pitkäjänteisyyttä, hyvää tasapainoa työn ja perheen välillä sekä vahvaa yrityskulttuuria, joka ilmenee mm. vastuullisena ja eettisenä toimintana.

Kun molemmin puolinen arvostus ja kunnioitus on kunnossa, on luonnollista ajatella toisen parasta. Harmittavan monessa paikassa henkilöstö on vain resurssi, jota lisätään tai vähennetään sen mukaan, mikä parhaiten palvelee organisaation sen hetkistä tilannetta.

Olisi mukavaa kuulla tarinoita niistä yrityksistä, joissa työntekijät ovat sitoutuneita. 


Mikä on saanut juuri sinut antamaan parhaan työpanoksesi työnantajallesi? Mitä työnantaja on tehnyt, että sinä et koe häntä vihollisena, vaan ystävänä ja luotettavana tahona?



Jaa tarinasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä se sähköpostitse meille osoitteeseen info @ masterfinland.fi.

3 kommenttia:

  1. Kommentti lukijalta: "Ensi viikolla tulee 17 vuotta samalla työnantajalla ja aloin tämän luettuani miettiä syitä, miksi en ole edes harkinnut työnantajan vaihtamista (pl. yksi kerta, kun yritettiin houkutella pois). Ainakin minun tapauksessani syyt löytyvät suuren talon monista mahdollisuuksista; olen jo neljännessä eri tehtävässä tuon 17 vuoden aikana. Kaikkiin olen itse hakeutunut ja työnantaja on tukenut uuden oppimista. Mielestäni sekin on molemminpuolista sitoutumista."

    VastaaPoista
  2. Kiitos Soile kokemuksesi jakamisesta! Ja onnittelut viisaasta työnantajasta, joka osaa tukea sitoutumista.

    VastaaPoista
  3. Merja lähetti meille sähköpostitse oman näkökulmansa kirjoitukseen sähköpostitse, jonka sain häneltä luvan jakaa myös täällä:

    Mielenkiintoinen kirjoitus, johon oli pakko tarttua.
    Itse olen yksinyrittäjä, asiantuntija ja johtamistehtävissä. Minulla on vakituisia asiakasyrityksiä, joiden kehittämis- ja markkinointitehtävistä olen vastuussa. Joidenkin kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo vuosia. Minulla on toimistoilla oma työhuone, on omat työvälineet puhelimia myöten. Mutta minä en ole yrityksen palkkalistoilla (ovat toki tarjonneet vaihtoehtoa useita kertoja). Kerronpa miksi.

    Olen kasvanut yrittäjäperheessä, jossa olen oppinut luovuuden suuren merkityksen menestykselle. Minusta luovuus katoaa juuri samalla hetkellä, kun ei tarvitse enää sitoutua eikä laittaa parastaan, kun palkka tulee kuin manulle illallinen. Juuri yrittäjänä minä sitoudun joka työhetki ja niiden välilläkin siihen, että sisältö ja laatu kehittyy, sillä siitä minulle maksetaan, ei reunaehdoista kuten työaikarajoista, tehtävärajoista jne, jotka tulevat sen palkkauksen mukana. Yritys maksaa minulle yrityksen tuloksen tekemisestä ja siinä olen varmasti sitoutuneempi yritykseen kuin moni palkannauttija.

    Olen kokeillut lähes samaa palkallisena ja se ei vaan kohdallani toimi, voin huonosti erityisesti niiden reunaehtojen merkityksen korostuessa ja tuloksentekemisen "vaatimuksen" muuttuessa löysemmäksi. Minusta tulisi surkea virkamies. Yrittäjän vapaus on minulle kaikkein tärkein asia. Sitoudun erittäin vahvasti asiakasyritykseen, joka on minusta sen arvoinen. En haikaile pikavoittoja vaan olen lojaali asiakasyritykselle, sillä minusta niin tehdään paras tulos. Mutta tulosta pitää myös syntyä ja mielellään nopeasti, olen vaativainen sen suhteen niin itselleni kuin asiakasyritykselleni. Palkkion maksutapa ei ole sinänsä oleellinen asia, mutta minulle sopii parhaiten se, että hoidan myös itse kaikki palkkaukseen liittyvät sivuasiat, helpotanhan siinä myös asiakasyrityksen tehtäviä.

    VastaaPoista