Lähes miljoona katsojaa tämän kauden ensimmäisellä jaksolla! Huikeaa!
Iltapäivälehdet analysoivat psykologivoimin sarjan suosiota ja suosion syitä. Kyyneleitä odotetaan enemmän kuin mitään muuta. Halutaan nähdä julkkisten tunnepurkauksia ja eläytymistä, ja samalla eläydytään itse ja kyynelehditään television ääressä.
Mistä tämä kertoo?
Tunteet ja eläytyminen, antautuminen tarinoille on jotain, mitä voimme jakaa yhdessä. Voimme jakaa kokemuksia: tuntea surua, isän, äidin tai lapsen menetyksen tuottamaa tuskaa, siitä selviytymistä, intohimoa, onnistumisen riemua, ahdistusta, esiintymisjännitystä, voitonriemua ja lukuisia muita tunteita. Vain elämää -julkkikset ovat ihmisiä siinä missä mekin, ja voimme samaistua heidän kokemuksiinsa ja tuntea yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan.
Ensimmäisen tuotantokauden komeetta, Cheek, on toiminut inspiraationa lukuisille suomalaisille, eikä suotta. Timantit on ikuisia!Yrittäminen, sinnikkyys, itseluottamus, muiden kritiikin kestäminen, yrittäminen edelleen, omaan visioon uskominen, itseluottamuksen pysyminen; kaikki tämä on sitä, mikä vei Jare Henrik Tiihosen huipulle. Vihaajia riittää, tykkääjiä riittää vielä enemmän. Kaikkia ei voi miellyttää ja oma polkunsa on valittava ja sen mukaan edettävä.
Yhteinen kokemus on jotain, mitä kaipaamme.
Saamme jakaa omia tunteitamme julkisuuden henkilön kanssa, samaistua jossain määrin ihmisiin, joita ehkä ihailemme ja arvostamme. Kaikkia emme tunne entuudestaan, saatamme ehkä omata ennakkoluuloja ja emme pidä jostain henkilöstä ennakkokäsityksemme perusteella, ja sitten television kautta näemme inhimillisen ja koskettavan puolen tästä henkilöstä ja vaikutumme.
Miten tämä liittyy työelämään?
Menestyvä organisaatio pystyy luomaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja yhteisen jakamisen kulttuurin.
Työntekijät uskaltavat olla inhimillisiä ihmisiä, uskaltavat olla "oma itsensä". Heidän ei tarvitse esittää mitään, ei tarvitse yrittää peittää tai piilottaa omia tunteitaan tai reaktioitaan, ei tarvitse pelätä torjutuksi tulemista, jos näyttää omat tunteensa. Ei tarvitse myöskään esittää tunneihmistä, jos se ei ole itselle luontaista, saa luvan olla rationaalinen ajattelija ja tasainen "viilipytty". Kun tällaiset ihmiset löytävät toisensa samassa organisaatiossa ja pystyvät jakamaan omaa osaamistaan, siinä on menestyksen avain!
Oma oletukseni on, että ihmiset suomalaisessa työelämässä kaipaavat tällä hetkellä inhimillisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Emme ole koneita, joiden tehtävä on tuottaa tulosta hinnalla millä hyvänsä, tai koneita, joita voidaan kohdella miten hyvänsä. Jokainen meistä kaipaa arvostusta, huomiointia, kuuntelemista, kuulluksi tulemista. Jos esimies ja oma tiimi pystyy sitä tuottamaan, on motivoituminen omaan työtehtävään ja organisaatioon monin verroin helpompaa. Eikä tämä tapahdu tuottavuuden kustannuksella, päinvastoin!
Seurasitpa Vain elämää -sarjaa tai et, ole huomenna työpaikallasi aito, kuuntele työkavereitasi, mitä heillä on sanottavaa, kuuntele esimiestäsi ja kerro oma kokemuksesi hänelle. Hän ei osaa lukea ajatuksiasi, sinun on kerrottava ne hänelle.
Tyypillinen oletuksemme on, että työkaverimme tietää, mitä ajattelemme, mutta hän on vain kiinnostunut omasta tilanteestaan. Oletamme, että esimies tietää mitä ajattelemme, mutta hän ei vain halua tehdä asialle mitään.
Väärin!!!
Ei työkaveri tai esimies tiedä mitään sinun toiveistasi, jos et sano niitä ääneen. Jos olet tylsistynyt omaan työhösi, pyydä esimieheltäsi lisää vastuita. Jos olet liiallisen työkuorman alla, kerro se esimiehellesi ja pyydä työkuorman jakamista. Kukaan ei kykene lukemaan sinun ajatuksiasi työpaikalla. Sinun täytyy rohkaistua kertomaan, mitä mieltä olet ja sen jälkeen, jos sinua edelleenkään ei kuunnella, voit päättää tehdä omassa tilanteessasi jotain enemmän.
Elämyksellistä viikonloppua Sinulle!
toivottaa Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti