Hyvän psykologisen testityökalun tunnusmerkkejä

Markkinoilla on tarjolla monenlaisia rekrytointi-, kehitys- ja arviointikäyttöön tarkoitettuja psykologisia testejä ja kartoitustyökaluja. Maallikon silmään kaikki testit saattavat näyttää samanlaisilta tai vaihtoehtoisesti se testi, johon on itse ensimmäisenä törmännyt saattaa muodostua standardiksi. Testityökaluissa on kuitenkin selviä laatueroja, ja haluaisinkin jakaa omia muutamia ajatuksia siitä, millainen on hyvä psykologinen testityökalu.

Hyvä testi perustuu johonkin yleisesti tunnettuun ja edes jossain määrin oikeaksi osoitettuun teoriaan tai teoreettiseen viitekehykseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taustateoriasta olisi hyvä olla olemassa muutakin kuin testikustantajan itse julkaisemaa (lue: tieteellistä) tutkimusta.  Kun tuntee kyseisen teorian tai viitekehyksen rajoitteet niin pystyy samalla rajaamaan testin käyttöaluetta asianmukaisesti. Psykologin pätevyys antaa tälle tulkintatyölle hyvät alkuvalmiudet, mutta jokaiseen testiin olisi tärkeä tutustua ja perehtyä rauhassa ennen ensimmäistä käyttökertaa - oli oma koulutus mikä tahansa. Testikustantajan tarjoama käyttökoulutus on yleensä paras tapa perehtyä turvallisesti uuden testityökalun käyttöön.

Hyvään testiin sisältyy testikäsikirja, jossa kuvataan avoimesti ja perusteellisesti se, miten testissä käytettävät muuttujat on muodostettu, ja miten niitä testissä mitataan. Lisäksi hyvässä testikäsikirjassa annetaan perusteelliset ohjeet testin käyttöön, tulkintaan ja testituloksista annettavaan palautteeseen. Mikäli testivastauksista muodostuu johonkin tietyille asteikoille latautuvia raakapisteitä, tulee näiden pisteiden pohjalta tehtävien arvostusten ja arvioiden perustua luotettavaan vertailuaineistoon ja sen pohjalta muodostettuihin normiryhmiin. Ei esimerkiksi useinkaan ole järkevää vertailla suomalaisen insinöörin raakapisteitä amerikkalaisista myyjistä koostuvaan normiryhmään.

Hyvä testi tuottaa samasta aineistosta saman tuloksen luotettavasti - kerta kerran jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saman henkilön tulisi saada samasta testistä samansuuntainen tulos jokaisella vastauskerralla, ainakin jos ollaan arvioimassa jotakin sellaista ominaisuutta, joka mielletään tai oletetaan pysyväksi. Tai vaikka arvioitaisiin kehitettävää ja siten muuttuvaa ominaisuuttakin, niin testin tulisi luotettavasti ja tarkasti pystyä tuomaan esiin erot toivotun kehittymisen todentamiseksi. Tällöinkin testin tulee pystyä antamaan riittävän samanlainen tulos toistettaessa testi lyhyellä aikavälillä. Hyvää testiä myös kehitetään ja parannetaan jatkuvasti esimerkiksi korjaamalla poistamalla sellaisia yksittäisiä testikysymyksiä, jotka eivät kunnolla lataudu millekään käytetylle asteikolle tai ennusta haluttua ominaisuutta riittävän johdonmukaisesti. Myös normiryhmät on hyvä päivittää tasaisin väliajoin.

Kirjoittaja on testejä rakastava digiajan psykologi, joka mittaa kaikkea mikä on mitattavissa.
www.juhotoivola.fi