maanantai 8. tammikuuta 2018

Ihmisten erilaisuus - työpaikkojen suuri haaste vai valtava voimavara?

Onko erilaisuus voimavara vai suuri haaste?

Erilaisuudesta työyhteisössä puhutaan paljon. Sanotaan, että erilaisuus on rikkaus ja vahvuus. Kuitenkin tunnistamme sen, että erilaisuutemme juuri aiheuttaa työpaikalla ne ristiriidat ja kahnaukset. Onko erilaisuus siis voimavara vai onko se suuri haaste?

On todistettu, että homma ei toimi, jos tiimissä on vain samanlaisia persoonia. Jos kaikki antautuvat visioimaan uutta ja innostuvat helposti uusista asioista, eikä kukaan tarkastele ideoita kriittisesti - puhumattakaan siitä, että veisi ideoita käytäntöön - ei tiimi tule koskaan pääsemään tavoitteisiinsa. Eli erilaisuutta työpaikoille tarvitaan. Mutta, miten oppisimme sietämään erilaisuutta?

Uskallan väittää, että jokainen on ollut tilanteessa, että joku ihminen ärsyttää meitä suunnattomasti. Tai keskustelussa huomaamme, ettei toinen ollenkaan ymmärrä mitä yritämme sanoa ja alamme hikeentyä, kun väännämme samaa asiaa rautalangasta jo viidettä kertaa. Ristiriitojen voidaan sanoa syntyvän persoonallisuuksien eroista ja tavastamme painottaa ja tarkastella asioita eri tavalla. Eli toimimme ja viestimme eri tavalla kuin joku toinen.

Ollaankin ihan asian ytimessä. Juhlapuheissa sanomme, että erilaisuus on voimavara ja arvostamme erilaisia ihmisiä ja kyllä, kyllä - tiimissä täytyy olla erilaisia ihmisiä, jotta se toimii. Käytännössä kuitenkin valtaosa meistä tekee mieluiten töitä samankaltaisen ihmisten kanssa. Se näkyy siinä, miten hakeudumme niiden seuraan, joiden kanssa olemme "samalla aaltopituudella", mikäli mahdollista. Tai siinä, että pyrimme rekrytoimaan samankaltaisia henkilöitä kuin me itse.

Työskentelin jokin aika sitten johtoryhmän kanssa, jossa viidestä jäsenestä neljä oli käyttäytymis- ja vuorovaikutustyyliltään samankaltaisia. Viideskin henkilö oli hyvin lähellä muita. Yhteistyö sujui hyvin ja he viihtyivät yhdessä. Myös tulosta syntyi. Samankaltaisuus ei välttämättä ole mikään ongelma, mutta on tärkeää tiedostaa, miten se vaikuttaa tiimin toimintaan. Se tuo mukanaan tiettyjä vahvuuksia, mutta myös riskitekijät korostuvat.

Ei riitä, että ymmärrämme olevamme erilaisia,
vaan oleellista on, mitä sillä tiedolla teemme.

Ristiriidoista kohti ymmärrystä

Erilaiset persoonallisuustestit mittaavat useimmiten ominaisuuksiamme tai käyttäytymistämme. Ne antavat tietoa meistä: tavastamme toimia ja miten olemme vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Osa testeistä kertoo myös, miten meidän kannattaa puhua ja viestiä muille, että sanottavamme tulisi ymmärretyksi.

Testit tarjoavatkin arvokasta tietoa, mutta osataanko tietoa hyödyntää oikein? Harmittavan usein tieto jää tasolle "olipas kiva tietää, että minä olen tällainen", kun tiedon pohjalta voitaisiin käydä keskustelua, että "jos minä olen tällainen tyyppi X, ja sinä olet tuollainen tyyppi Z, niin miten me voisimme toimia yhdessä parhaiten". Parhaimmillaan tiimit ovat löytäneet uusia tapoja toimia yhdessä ja oppineet hyödyntämään toistensa ammatillisen osaamisen lisäksi myös erilaisten käyttäytymistyylien vahvuuksia. Yhteistyö syvenee ja työn laatu paranee.

Testit ovat lunastaneet suomalaisessa työelämässä paikkansa tiedon antajana. Jo tieto siitä, että tuo kaveri tuossa käyttäytyy noin, koska on ihan erilainen toimintatavoiltaan kuin minä, parantaa työyhteisön toimintaa, koska mitä paremmin tunnemme työkaverimme, sitä paremmin tulemme juttuun keskenämme. Työhyvinvointitutkimuksissa on osoitettu, että työkavereiden tunteminen edistää yhteisöllisyyttä ja parantaa me-henkeä.

Parhaimmillaan erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan ja
tuovat oman tärkeän panoksensa yhteistyöhön.

Erilaisuudesta voimavara

Yhteinen keskustelu siitä, miten me voimme parantaa yhteistyötä ottamalla erilaisuutemme huomioon, vie meitä kohti erilaisuuden hyväksymistä. Kun saamme työkaluja asenteemme muuttamiseen, ja voimme hyväksyä ja ottaa toiset huomioon sellaisena kuin he ovat, olemme jo lähellä erilaisuuden hyödyntämistä.

Kun vielä opimme työssämme hyödyntämään kaverin erilaista toimintatyyliä, voidaan puhua aidosti siitä, että erilaisuus on voimavara. Mitä se sitten käytännössä voisi tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että suorana ja nopeasti toimeen tarttuvana henkilönä saatan joskus vaikuttaa jyräävältä. Tärkeän muutostilanteen viestinnän ja toteutuksen suunnittelussa voisin ottaa avukseni henkilön, joka vaistoaa helposti ihmisten ajatuksia ja tunnetiloja, ja hyödyntää hänen tapaansa toimia, jotta muutosprosessissa huomioidaan riittävästi henkilölähtöinen ajattelu ja viestintä hoidetaan erilaiset huolet ja murheet huomioiden.

Hakeudutaan siis aktiivisesti tekemään tärkeitä työtehtäviä erilaisten ihmisten kanssa, koska se tuo monipuolisuutta, erilaisia näkökulmia ja enemmän vahvuuksia tekemiseen.

Kenen riittävän erilaisen henkilön vahvuuksia sinä voisit tänään hyödyntää tärkeässä työasiassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti